Historiikki

Nykyaikaisen sairausvakuutuksen edelläkävijä

Varkauden sairauskassa 100 v.

1888-1889

AIKAA ENNEN KASSAN PERUSTAMISTA

Varkauden historia kertoo, että vuosilta 1888 ja 1889 on olemassa tarkat tiedot Varkauden köyhäinhoidon menoista ja tuloista. Tulot olivat vuonna 1888 3.661 markkaa ja menot 3.278 markkaa. Seuraavana vuonna olivat tulot 3.231 markkaa ja menot 3.392 markkaa. Varsinaista pohjarahastoa ei koottu, vaan maksuja kerättiin sen mukaan kuin menoja esiintyi. Suurimman tuloryhmän muodosti työnantajan vuosimaksu. Se oli vuonna 1888 2.400 markkaa ja seuraavana vuonna 2.038 markkaa. Ruukkilaisten maksut olivat tuntuvasti vähäisempiä. Vuonna 1888 he toivat kassaan 675 markkaa ja seuraavana vuonna 643 markkaa. Loput olivat “muita tuloja”.

Varkauden apukassan menot vuodelta 1888 olivat jakaantuneet seuraavasti:

  lääkärille maksettiin palkkioita 1.200 markkaa
  lääkkeistä    862   “
  sairashuonemaksuja      48   ”
  sairasapua    106   “
  hautausapua      15   ”
  eläkkeitä 1.172   “
  köyhien lasten koulunkäyntiin      55   ”
  yhteensä 3.278  markkaa

Kysymyksessä ei ollut mikään köyhäinhoito, vaan Varkaudessa oli kehitetty sosiaaliturva niin ettei tunnuttu jouduttavan köyhäinhoidon varaan. Maksut olivat avustuksia, osaksi sosiaalivakuutuksen luonteisia. Jokainen Varkauden tehdasseurakunnan jäsenhän oli myös kassan jäsen.

Vuonna 1890 kassan säännöt muuttuivat niin, että kassan jäseniä olivat vain tehtaalla työskentelevät, joten sosiaalivakuutuksen luonne tuli selvemmäksi, tosin seurakunnan jäseniksi eivät päässeet muut kuin tehtaan työntekijät. Mutta varsinainen köyhäinhoito alkoi irrota kassasta.

1890-1900

PERUSTAMINEN JA ENSIMMÄINEN VUOSIKYMMEN

Varkauden 100-vuotiaan sairauskassan perustajia voidaan pitää kaukonäköisinä, sosiaalisen mielenlaadun omaavina ja nykyaikaisen lakisääteisen sairausvakuutuksen varhaisina edelläkävijöinä. Sairausvakuutuslakihan säädettiin Suomessa vasta 1963 ja se tapahtui myöhemmin kuin missään muussa Euroopan maassa.

Varkauden tehtaan työntekijöillä oli jo 1890-luvulla mahdollisuus päästä nauttimaan vapaaehtoisesta sairausvakuutuksesta, kun Warkauden Tehtaan Sairaus- ja hautausapurahasto aloitti toimintansa. Tämä tapahtui 1.4.1891 ja sen mahdollisti Kuopion läänin venäläiseltä kuvernööriltä saatu lupa ja kassan sääntöjen hyväksyminen. Rahaston tarkoituksena oli “taudin ja kuoleman tapauksissa hankkia sen osakkaille apua, sekä raajarikkoisille ja iäkkäille työntekijöille hoitoa”, kuten sääntöjen ensimmäisessä pykälässä sanottiin.

Pohjoismaista Ruotsissa ja Tanskassa valtio alkoi tukea sairauskassatoimintaa rahallisesti jo 1890-luvulla ja Norjassa säädettiin varsinainen sairausvakuutuslaki jo 1909. Suomessa käytäntö poikkesi merkittävästi siinä, etteivät suomalaiset sairauskassat saaneet valtion tukea. Näin ollen ei niiden perustamista haluavilla työntekijöillä ollut taloudellisia mahdollisuuksia vapaaehtoisen toiminnan aloittamiseen siinä määrin kuin olisi haluttu. Suomessa säädettiin ensimmäinen vapaaehtoista sairausvakuutusta koskeva laki vuonna 1897.

Varkaudessa aloite tuli tehtaan taholta. Tehtaan omisti Paul Wahl ja Kumpp.-niminen yhtiö ja tehtaanhoitajana toimi Augustinus Henriksson, jonka kerrotaan olleen todella voimakastahtoinen johtaja. Hän oli luonut silloisissa oloissa varsin poikkeuksellisen uran juoksupojasta johtajaksi. Kassan osakkaiksi, kuten jäseniä silloin nimitettiin, pääsi jokainen tehtaan palveluksessa oleva, paitsi ne, “joita vaivasi parantumaton tai tarttuva tauti, joka suhde oli lääkärintodistuksella selvitettävä”. Viisikymmenvuotias pääsi vain “alhaisempaan luokkaan “. Ikärajoitus sisältyy myös kassan nykyisiin sääntöihin. Osakkaita oli toiminnan alkaessa I-luokassa 39 ja II-luokassa 303.

Toiminnan aloittamiseen tarvittavat varat oli apurahasto saanut useista eri kohteista. Sellaisia olivat mm. Varkauden seurakunnan vaivaishoito, Pitkälännimen tilalla pidetyt arpajaiset sekä tehtaan antama pohjakassa. Yhdistelmä alkurahoittajista liitteessä 1.

Näistä muodostettiin ns. pohjarahasto, joka oli 4.500 markkaa ja se talletettiin P. Wahl ja Kumpp. Warkauden tehtaan kassaan kuuden prosentin korkoa vastaan.

Sääntöjen mukaan tätä rahastoa saatiin käyttää vain: “Kovan kulkutaudin kohdatessa ja silloinkin vain se määrä, mitä kuluneen vuoden aikana olisi muuten tullut pohjarahastolle.”

Myöhemmin apurahastoa kartutettiin lahjoituksilla, testamenteilla, osakkaiden jäsenmaksuilla, tehtaan osuuksilla ja pienillä eri tuloilla, joita osakkaat joutuivat maksamaan mm. työpaikalla kiroilemisesta ja jopa lehmän huonosta hoidosta.

Ensimmäiset kassan asioista päättävät ja asioiden hoitajat olivat: sorvari Axel Sundberg konepajalta, viilari Enok Pulliainen kone-pajalta, puutyömies Josef Holopainen warvilta, peltiseppä Jaakko Parhiala warvilta, seppä David Koponen walssilta, Wilh. Itkonen sahalta, Heikki Waljakka ulkotyömiehistä, kaupanhoitaja Kaarle Ljunberg kaupalta, tehtaanhoitaja Augustinus Henrikkson. Varalle valittiin Kalle Lund, August Kuhlberg, Hämäläinen -niminen henkilö

Ensimmäinen kassan (rahaston)hoitaja oli nimeltään P. Pennanen. Kun ensimmäinen toimintavuosi päättyi, olivat kassan varat:

pohjarahasto 4.500.-
kassa (vararahaston tili) 1.264,25
yhteensä 5.764,25
Avustuksia oli maksettu:    565,50
Muita kuluja    135,25
Yhteensä    700,75

Ensimmäisen vuoden päättyessä oli todettu varojen olleen yli kaksi kertaa suurempia kuin maksetut avustukset.

Koska alkuvuosina ei vielä ollut kassatoimintaa sääteleviä lakeja, kerrotaan toiminnan olleen paljolti vaikuttajain mielivallasta riippuvaista. Kokouksista ei laadittu pöytäkirjoja eikä virkailijoita valittu. Puheenjohtaja tai hänen määräämänsä tehtaanvirkailija hoiti puheenjohtajan tehtäviä ja piti kirjaa tehdyistä päätöksistä.

Ensimmäinen vuosikokous pidettiin helmikuun 14. päivänä 1892. Silloin myös hyväksyttiin ensimmäinen muutos sääntöihin, jonka mukaan kuudelta ensimmäiseltä sairauspäivältä ei maksettu avustusta kuin poikkeustapauksissa, eli sairastuneen oli oltava huomattavan suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Tällöin oli johtokunnalla oikeus maksaa sairausapua jo ensimmäisestä sairauspäivästä alkaen.

Jäseniä oli ensimmäisen vuoden lopussa I luokassa 33 ja II luokassa 280 osakasta.

Kun ensimmäinen vuosi oli saatu päätökseen jatkui toiminta seuraavina vuosina menestyksellisesti. Taloudellinen tila kohentui koko ajan ja osa varoista siirrettiin Pohjoismaiden Yhdyspankin Kuopion konttoriin avatulle tilille.

Vuoden 1894 kassankokouksessa ehdotettiin valittavaksi toimikunta laatimaan ehdotus sääntöjen muuttamisesta niin, että kassan rahavarat voitaisiin turvata myös tulevaisuudessa. (9.§)

Ensimmäisinä vuosina johtokunnan jäsenet valittiin vuodeksi kerrallaan. Kokousilmoitukset luettiin Varkauden kirkossa. Kokoukset pidettiin näinä vuosina joko tehtaan tiloissa tai lukusalilla, minkälainen paikka viimeksi mainittu sitten lienee ollutkaan.

Vuosisadan lopulla pidetyssä kokouksessa tehtaanhoitaja A. Henriksson kertoi aikovansa esittää seuraavassa kokouksessa sääntöjen muuttamista. Syyksi hän ilmoitti, että silloiset säännöt poikkesivat 1897 annetusta vapaaehtoisesta sairausvakuutuslaista työnantajan vastuullisuuden osalta mahdollisen tapaturman aiheuttaman ruumiinvamman sattuessa. Henriksson ilmoitti valtion vakuutustarkastajan, tohtori A. Ramsay´n laatineen tällaisia tapauksia varten erilaisia sääntöehdotuksia, joista oli hänen mielestään löytynyt myös täkäläisiin oloihin hyvin soveltuva malli. Henriksson korosti sitä, että tehdas maksoi vuosittain 1/3 kaikista apukassan vuosittaisista maksuista ja siksi hän tulee tekemään sääntömuutosta tarkoittavan esityksensä tapaturmien osalta. Muualta saatujen kokemusten perusteella oli sääntömuutos mahdollista toteuttaa. Samalla kassan uudeksi nimeksi tulisi Warkauden Tehtaan Sairaus- ja hautausapukassa. Siltä ajalta on kassan säännöissä vielä nykyisinkin voimassa oleva pykälä, mm. 120 päivän suuruinen vuosittainen määräraha. Samoin “itse aiheutettu vamma”. Sen sijaan on pois jäänyt saman pykälän esteenä silloin ollut “siveetön elämä”. Silloin sääntöihin lisättiin kohta, jossa määrättiin, että “johtokunnan on erittäin tutkiminen vaatimukset avun saamisesta ja siinä katsominen, että oikeutta ja kohtuutta noudatetaan sekä, että teeskentelyä ja petollisuutta saadaan ilmi ja saatetaan edesvastuuseen”. Kassan varat olivat tammikuuhun 1900 mennessä lisääntyneet ja olivat

vararahastossa  19.000,-
apurahastossa    2.423,04
yhteensä  21.423,04

1901-1910

UUDEN VUOSISADAN ENSIMMÄINEN VUOSIKYMMEN

Uuden vuosikymmenen vaikeista ja levottomista ajoista kertoo se, ettei asiakirjoja Warkauden Tehtaan Sairaus- ja hautausapukassan toiminnasta ole enää löytynyt. Varkauden historia kertoo, että 1903 oli alkanut “lakko, joka jatkui pitkälle vuoteen 1904. Lisäksi tehtaan tarmokas “patruuna” Agustinus Henriksson kuoli 1903. Hänessä tehdas menetti tarmokkaan ja langat käsissään pitävän tehtaanjohtajan. Kun tehtaan omistus oli samanaikaisesti hajaantunut laajemmalle Wahl´n sukuun teki se asioiden hoidon ja tehtaan toiminnan yhä vaikeammaksi. Lisäksi oli Venäjän ministerineuvosto päättänyt 1907 ettei valtion tilauksia enää annettaisi suomalaisille konepajoille ja se tiesi vaikeuksia Varkaudessa. Venäläisiä tilauksia oli silloin paljon varkautelaisilla teollisuudella.

Kun samanaikaisesti alkoi muutenkin hiljaisempi kausi, ei Varkauden tehdas sitä enää kestänyt. Koko yritys joutui vaikeuksiin ja velkojat ahdistelivat ankarasti.

Vuoden 1905 suurlakko lisäsi tilanteen herkistymistä ja jyrkensi mielipiteitä osapuolten kesken. Vaikutukset koettiin myös Varkaudessa. Eripuraiset Wahlien omistajat eivät pystyneet luomaan suunnitelmia, joilla vaikeuksista olisi selvitty ja niin ainoaksi mahdollisuudeksi jäi tehtaan myyminen.

Tehdas myytiin ja sen uudeksi omistajaksi tuli A. Ahlstöm Osakeyhtiö, joka suuntasi tuotantonsa puunjalostusteollisuuteen. Ennestään Varkaudessa oli jo konepajateollisuutta, sillä jo 1814 oli Gustaf Wrede anonut lupaa rakentaa Huruskosken molemmille rannoille, toiselle masuunin ja toiselle rautavasaran. A. Ahlstöm Osakeyhtiön kilpailija Varkauden Tehtaista oli tänne myöhemmin tullut Enso-Gutzeit Osakeyhtiö.

Puutteellisista tiedoista huolimatta on varmaa, että sairauskassan toiminta jatkui aikaisempaan tapaan. Silloin kassalta saatu apu on suurimerkityksellinen, sillä kun töitä ei ollut oli pulaa ruokatarvikkeistakin.

1911-1920

VAIKEA VUOSIKYMMEN

Tämän vuosikymmenen ensimmäiset toimintaa koskevat tiedot löytyvät vasta vuodesta 1915 alkaen. Silloin oli kassan lukumäärä ollut vajaa 1200. Korvauksia maksettiin sekä sairastuneille että tapaturmaisesti loukkaantuneille. Maksettiin myös hautausavustukset.

Varkaudesta, entisestä ruukkiyhdyskunnasta, oli muodostunut suuri teollisuusyhdyskunta.

Tälle vuosikymmenelle sattuivat niin ensimmäisen maailmansodan kuin myös kansalaissodankin vuodet.

Ahlström Osakeyhtiö oli aloittanut tehtaan ostettuaan suuret rakennustyöt. Lakkoja kuitenkin esiintyi koko vuosikymmenen alkupuolen ajan. Työntekijäin ja työnantajan välit kiristyivät aina yhteenottoihin saakka. Maailmansodan syttyminen rauhoitti tilannetta, sillä sotatila-asetuksella lakot ja työtaistelut kiellettiin. Jatkuva elintarvikepula kuitenkin lisäsi ärtymystä ja samaan aikaan tehdas irtisanoi työntekijöitä, joita se syytti tottelemattomuudesta. Tällöin laajoille rakennustyömaille tuli liikkuvaa työväkeä ja tappeluita syntyi tulokkaiden, paikkakuntalaisten jopa kruununtehtaalla työskentelevien venäläisten kesken.

Kassan toiminnasta kerrotaan, että uudet säännöt oli jälleen hyväksytty 1919.

Vuonna 1918 oli kassan hoito siirtynyt pois tehtaalta työväestöstä valitun hallituksen hoidettavaksi.

Varat olivat edelleen Pohjoismaiden Yhdyspankin Kuopion konttoriin talletettuina. Mutta 1920 kassa osti osakkeen paikkakunnalle perustetusta Osuusliike Työnvoimasta ja avasi sen säästökassaan oman tilin. Tälle tilille talletettiin samana vuonna mk 16.047,81.

Vuoden 1920 lopussa olivat kassan rahavarat karttuneet jo 279.870,61 markaksi. Tälle vuosikymmenelle päättyi lähes 30-vuotta kestänyt yhteistyö tehtaan kanssa. Sen jälkeen kassa maksoi osakkaille korvausta sairauskuluista, mutta ei enää tapaturmista.

1921-1930

VOITTOJEN JA TAPPIOIDEN VUOSIKYMMEN

Varkauden Sairauskassan varat olivat kasvaneet voimakkaasti edellisten vuosikymmenien aikana. Sosiaaliministeriön mukaan kassa oli silloin Suomen kolmanneksi varakkain avustuskassa, joka oli koskaan siihen mennessä rekisteriin merkitty.

Tappiosta kertoo vuosi 1927, jolloin kassa teki toimintansa ensimmäisen alijäämäisen tilinpäätöksen.

Muita tämän vuosikymmenen merkittäviä tapahtumia olivat Varkauden kauppalan perustaminen 1929 sekä aivan vuosikymmenen lopulla alkanut ja laajasti kaikkia koskettanut maailmanlaajuinen lamakausi. Sitä seurannut suurtyöttömyys aiheutti suurta hätää ja turvattomuutta myös Varkaudessa ja varkautelaisissa.

Siihen aikaan oli kassan hallituksen puheenjohtajana Platon Eronen -niminen henkilö ja rahastonhoitajana Alfred Kihlberg.

Kassan hallitus joutui pitämään kokouksia ainakin kerran viikossa ja tarpeen vaatiessa myös useammin. Muu kassan toiminta tapahtui entiseen tapaan. Sairaita hoidettiin eri sairaaloissa Kuopiosta Iisalmeen ja Viipurista Sortavalaan ja Helsinkiin saakka.

Myöskin sääntöjä uudistettiin ja uusimmat säännöt vahvistettiin 1.8.1927.

Vuosikymmenen lopulla kassan varat lähentelivät miljoonan markan rajaa. Tämä johtui jäsenmäärän kasvusta.

Tehdasrakentaminen oli ollut vuosikymmenen aikana vilkasta ja se kasvatti myös kassan jäsenmäärää.

1931-1940

ANKARA VUOSIKYMMEN

Laman aiheuttama suurtyöttömyys koetteli Varkautta ja työntekijäin määrä laski vuosina 1931-1932 jopa 500:lla ja jääneet joutuivat tekemään vajaita viikkoja pienennetyin palkoin. Työttömyydestä muodostuikin täällä vaikeampi ja se kesti kauemmin kuin koko maassa yleensä. Syynä oli vientihintojen lasku ja varsinkin paperin osalta liikatarjonta. Elpyminen alkoi hitaasti ja kesti aina vuoteen 1938 saakka.

Loppujakson aikana kassan jäsenmäärä kuitenkin kohosi ja oli 1937 -lopulla noin 3200. Kassan sihteeriksi oli 1931 valittu Lauri Turunen, josta 1937 tuli ensin kassan puheenjohtaja ja myöhemmin ensimmäinen virallisesti nimetty kassanhoitaja. Sitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa saakka.

Alfred Kihlberg toimi koko tämän vuosikymmenen ajan rahastonhoitajana, johon hänet oli valittu jo 1919.

Sisäministeriön vakuutusasianosasto oli vuonna 1937 ilmoittanut, että kassan tulisi eräiltä osin muuttaa sääntöjään. 24.1.1937 pidetty kassankokous hyväksyi yksimielisesti sääntömuutoksen, jonka mukaan 2§ muutettiin näin kuuluvaksi: “Kassan osakkaaksi pääsee jokainen Varkauden tehtaiden työssä oleva työntekijä ja tulee hän osakkaaksi silloin, kun hänet otetaan työhön. Osakas on velvollinen suorittamaan näissä säännöissä määrätyt maksut ja oikeutettu nauttimaan näiden sääntöjen mukaisia etuja oltuaan vähintään yhden kuukauden kassan osakkaana”.

Samalla muutettiin myös kuudennen pykälän määräämien jäsenmaksujen suuruutta.

Tällöin jäsenyys muuttui pakolliseksi Varkauden Tehtaiden työntekijöille ja on sitä vielä tätä kirjoitettaessakin.

Sairauden- ja terveydenhoidosta huolehti Varkauden kauppalassa pääasiassa tehdas, jolla oli oma, vuonna 1930 valittu tehtaanlääkäri Erik Såltin. Tehtaan uusi sairaala valmistui 1930 ja sittemmin myös synnytysosasto. Kulkutautisairaala valmistui myöhemmin tällä vuosikymmenellä.

Vaikka verotulot vuosikymmenen alkupuolella olivat työttömyyden vuoksi voimakkaasti vähentyneet käytettiin terveydenhuoltoon kuitenkin runsaasti rahaa. Kaupunki oli nimennyt 10 hoitopaikkaa uudesta tehtaan sairaalasta.

Vuosikymmenen lopulla kutsuttiin reserviläiset ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Kassan marraskuun kokous päätti, että kertausharjoituksiin kutsutut kassan jäsenet vapautettaisiin jäsenmaksuista seuraavaan, maaliskuussa pidettävään kokoukseen saakaa. Maksuvapautta jouduttiin vielä senkin jälkeen jatkamaan, koska talvisota alkoi 30.11.1939 ja päättyi vasta maaliskuun 13. päivänä 1940.

1941-1950

SÄÄNTÖMUUTOSTEN VUOSIKYMMEN

Koko 1940-lukua sävyttivät lukuisat ja melkein vuosittain tapahtuneet sääntöjen muutokset. Ne koskivat kaikkia kassan myöntämiä korvauksia, kuten lääkkeitä, lisäavustuksia, sairaspäivien korvattavuuksien määrää ja suuruutta ja myös perittäviä jäsenmaksuja. Perustettiin sääntötoimikuntia ja tilattiin erilaisia mallisääntöjä toimikuntien käyttöön. Jouduttiin myös anomaan lykkäystä muutosten suorittamiselle.

Uusi avustuskassalaki oli tullut voimaan 1942 ja se aiheutti sääntöjen suurimmat muutokset. Varkauden Sairauskassassa ne tulivat voimaan 1947.

Sosiaaliministeriö oli perustanut ns. keskuskassan ja ehdotti paikallisten sairauskassojen liittymistä siihen. Asiaa käsiteltiin Varkauden sairauskassan maaliskuun kokouksessa, mutta yksimielistä päätöstä ei syntynyt äänestyksen jälkeenkään ja niin asia raukesi antamatta aihetta muutoksiin.

22.5.1947 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessa käsiteltiin A. Ahlström Osakeyhtiön Varkauden tehtaan tarjousta osallistua sairauskassan menoihin 50 %:lla yhtiön asettamin ehdoin. Kokous hylkäsi tarjouksen, mutta päätti ilmoittaa ottavansa kiitollisuudella vastaan yhtiön mahdolliset avustukset lahjoituksina.

Kassa oli taloudellisesti hyvissä varoissa ja vuosikymmenen lopulla oli varallisuus kohentunut yli seitsemänmiljoonan markan rajan.

Jäseniä oli samaan aikaan yli 4400.

Viimeinen kassantehtäviä kotonaan hoitanut oli kassanhoitaja Lauri Turunen. Sen jälkeen kassa sai oman toimistohuoneen ja päätoimisen kassanhoitajan 1948.

1941 joutui kassa maksamaan sodan aiheuttamaa ns. omaisuudenluovutusveroa.

Sotiin osallistuneet kassan jäsenet olivat vapautetut jäsenmaksujen maksamisesta.

Tällä vuosikymmenellä perustettiin Suomen Avustuskassojen yhdistys, jonka jäsen Varkauden sairauskassakin on.

1951-1960

TEHOSTUVAN TOIMINNAN VUOSIKYMMEN

Korvausten piiri laajeni 1951, kun äitiysavustuksia ryhdyttiin maksamaan. Korvattaviksi tulivat sairaalamaksut ja lääkärinpalkkiot. Saman vuoden marraskuun kokouksessa eräs kassan jäsen teki kirjallisen aloitteen kassaan kuulumattomien perheenjäsenten (vaimon ja lasten) sairauskulujen, lääkärinpalkkioiden ja sairaalamaksujen ottamiseksi kassan korvauspiiriin. Tämä olisi voitu aloitteentekijän mielestä rahoittaa varsinaisten jäsenten jäsenmaksuja korottamalla puolella prosentilla, tai neuvottelemalla yhtiöltä tähän tarkoitukseen saatava avustus. Aloitteen tekijällä oli esityksensä vaihtoehtona myös pääsymaksullisten iltamien järjestäminen Seuratalolla. Aloite raukesi kannatuksen puutteeseen.

Seuraavan vuoden marraskuun kokouksessa nimettiin toimikunta neuvottelemaan A. Ahlström Osakeyhtiön johdon kanssa yhtiön osallistumisesta kassatoiminnan rahoitukseen. Neuvottelijoiksi valittiin kassan puheenjohtaja ja neljän eri osaston luottamusmiehet. Nyt yhtiö ei ollut enää asiasta kiinnostunut.

Pääsy sairaalalääkäreiden vastaanotoille kesti tuohon aikaan useita tunteja, joskus jopa koko päivänkin. Kassan hallitus yritti saada aikaan parannusta neuvotteluin, siinä kuitenkaan onnistumatta.

Marraskuun kassankokous 1953 teki päätöksen varojen osittaisesta siirtämisestä Varkauden Säästöpankkiin sellaiselle tilille, että niitä voitaisiin käyttää kassan jäsenille myönnettävien asuntolainojen alkurahoitukseen.

Tämän vuosikymmenen lopulla oli säännöissä vielä useita eri jäsenmaksuluokkia, samoin myös erilaisia korvausluokkia. Miehet ja naiset olivat eri tavalla luokiteltuja.

Kassan henkilökunta lisääntyi yhdellä 1950-luvun aikana. Sen vuoksi toinen heistä velvoitettiin osallistumaan kokouksiin ja toimimaan siellä sihteerinä.

Sosiaaliministeriön vakuutusasiainosaston toimesta suoritettiin Varkauden sairauskassassa tarkastus. Sen suoritti maisteri M. Vihma, joka ilmoitti myös niistä toimenpiteistä, joiden nykyaikaistamista pidettiin suotavana. Niitä olivat mm. pöytäkirjojen laadinta, avustusanomukset, kuitit, hallituksen jäsenten lukumäärän vähentäminen, kortiston hoito ja avustusten maksuajat.

26.-27.10.1960 järjesti avustuskassojen yhdistys sosiaaliministeriön avustamana luento ja neuvottelupäivät Varkaudessa Itä-Suomen kaikille sairaus-, hautaus- ja eläkekassojen toimihenkilöille. Luennoitsijoina toimivat maisterit M. Vihma sosiaaliministeriöstä, A. Melkas avustuskassojen yhdistyksestä ja tohtori K. Hoppu Varkauden aluesairaalasta.

Ennen luentopäivien alkua maisteri K. Vihma suoritti Varkauden sairauskassan tarkastuksen. Häneltä kassa sai myönteisen lausunnon tilienpidosta ja kassatoiminnasta.

1961-1970

SAIRAUSVAKUUTUSLAIN SÄÄTÄMISEN VUOSIKYMMEN

Kansalaisturvaa parantava ja tarveharkinnasta vapaa sairausvakuutuslaki säädettiin vuonna 1963 ja varsinainen toiminta alkoi syksyllä 1964. Sairausvakuutuslaki säädettiin myöhemmin kuin missään muussa Euroopan maassa.

Vaikka laki merkitsikin olennaista parannusta suomalaisten sairausturvaan, saivat vapaaehtoisin rahoituksin siihen saakka toimineet ja monet jo viime vuosisadan puolella perustetut sairauskassat jatkaa toimintaansa. Jatkamisesta tehty päätös oli oikea, koska sairauskassat korvasivat monia sellaisia sairauden aiheuttamia kuluja, jotka vielä silloin jäivät lakisääteisen sairausvakuutuksen korvauksen ulkopuolelle. Sellaisia olivat mm. sairaalamaksut, silmälasien hankinnasta johtuvat kulut ja hampaiden hoitomaksut.

Kassoille laki aiheutti sääntöjen muutostarpeen. Varkauden sairauskassa asetti toimikunnan valmistelemaan ehdotusta sääntöjen muuttamiseksi. Toimikunnan työstä tuli pitkäaikainen ja se vaati useiden ylimääräisten kokousten koollekutsumisen. Vaikeimmaksi muodostui 14 §:n lopullinen hyväksyminen, joka tapahtui 30.11.1967 pidetyssä kokouksessa. Silloin tehtiin ennätys kokoukseen osallistujain lukumäärässä, sillä Seuratalolla pidettyyn kokoukseen oli saapunut 403 kassan jäsentä. Kiistanalainen pykälä hyväksyttiin sääntötoimikunnan esityksen mukaisesti. Toinen valtiovallan toimesta tapahtunut merkittävä muutos oli rahanarvon alentaminen, joskaan se ei vaikuttanut kassan toimintaan samalla tavalla kuin uuden sairausvakuutuslain säätäminen.

1960-luvun kaksi viimeistä vuotta olivat kassalle taloudellisesti tappiollisia.

1971-1980

UUSIEN SOSIAALILAKIEN VUOSIKYMMEN

Monia uusia sosiaaliturvaa parantavia lakeja säädettiin 1970-luvulla. Näistä merkittävimmin vaikutti kassan toimintaan ja talouteen 1973 säädetty kansanterveyslaki. Se vähensi sairauskassan menoja lääkärinpalkkioiden ja sairauspäivärahojen osalta. Sairauskassa uusi taas sääntöjään ja tällöin ryhdyttiin maksamaan korvauksia Kelan korvausten ulkopuolelle jäävistä sairauskuluista.

Kassan toimintaa valvovat viranomaiset olivat jo edellisellä vuosikymmenellä huomauttaneet kassan hallituksen jäsenten suuresta lukumäärästä. Asiaa käsiteltiin ilman tulosta useissa kassan kokouksissa. Hallituksen jäsenmäärä oli silloin 18. Asia tuli uudelleen esille vuosikymmenen alussa. Muutosesityksen laatiminen jätettiin hallituksen tehtäväksi. Vihdoin sääntömuutosesitys hyväksyttiin kassan marraskuun kokouksessa 1970 ja voimaan se tuli vuoden 1971 alussa. Kassan hallituksen jäsenten lukumäärä on siitä lähtien ollut kuusi.

Kauan suunniteltu toimistohuoneiston hankinta toteutui tällä vuosikymmenellä, kun Kauppakatu 10:stä ostettiin sopivaksi katsottu huoneisto. Sijainti osoittautui ajan mittaan huonosti sopivaksi ja paikallinen Kelan toimisto oli monien mielestä liian kaukana.

Kassan toimintapiiri laajeni, kun Altim Control Oy aloitti toimintansa Varkaudessa ja sen palveluksessa olevat liittyivät kassan jäseniksi. Koko tämä vuosikymmenen ajan oli kassan puheenjohtajana Väinö Nieminen. Hänen toimikautensa päättyi 1980. Jäsenmäärä oli tämän vuosikymmenen lopussa 4985 ja maksettujen korvausten määrä vuoden 1980 aikana 1.863.834,87.

1981-1990

MUUTOSTEN VUOSIKYMMEN

Kuluva vuosikymmen toi uuden tietokoneajan kassatoimintoihin, kun ehdotus toimistoautomaatioon siirtymisestä hyväksyttiin kassan huhtikuun kokouksessa 1984. Hanke toteutettiin seuraavan vuoden aikana. Koneet ja laitteet hankittiin Altim Control Oy:ltä ja kortisto- ja kirjanpito-ohjelman laatimisen lupasi hoitaa laitetoimittaja. Asia osoittautui kuitenkin hankalammaksi kuin etukäteen osattiin odottaa. Varsinkin kirjanpito-ohjelma aiheutti hankaluuksia ja viivytti suunniteltua toteutumista. Nyt vuosikymmenen päättyessä on kassa saanut OP-linkin ja suoran pankkiyhteyden keskuspankkiin Helsingissä. Koko 1980-lukua sävyttivät lähes vuosittain tapahtuneet sääntöjen muutokset. 1.1.1983 voimaan tulleet säännöt jouduttiin uusimaan kokonaisuudessaan ja hyväksi käytettiin Avustuskassojen Yhdistyksen mallisääntöjä paikallisesti soveltaen. Muutostyön hoiti tehtävään valittu sääntötoimikunta. Tässä yhteydessä muuttui myös kassan nimi Varkauden sairauskassaksi.

Muihin sääntömuutoksiin on useimmin ollut syynä varkautelaisten teollisuuslaitosten omistajain vaihdokset, joita tällä vuosikymmenellä on ollut useita.

1.3.1987 tehty sääntömuutos antoi eläkkeellä oleville kassan jäsenille mahdollisuuden valita asuinpaikkansa jäsenyyden katkeamatta.

Eläke-Varma on hoitanut vuodesta 1980 alkaen myös eläkeläisten jäsenmaksujen perimisen suoraan maksamistaan eläkkeistä.

1981 pidetyssä ylimääräisessä kassankokouksessa hyväksyttiin hallituksen esitys uuden toimistohuoneiston hankkimisesta. Huoneisto ostettiin Kiinteistö Oy Kelankulma-nimisestä yhtiöstä, osoitteesta Rajakatu 13. Samassa talossa sijaitseva Kelan toimisto helpottaa jäsenten asiointia kassan toimistossa. Samalla toimiston aukioloajat yhtenäistettiin Kelan aukioloaikoihin.

Kun Varkauden Aluesairaala sanoi irti vuokrasopimuksen kassan omistamasta kiinteistöstä Unnukankatu 15, päätettiin myydä ko. kiinteistö. Myös toimistohuoneisto Kauppakatu 10:ssä myytiin.

Vuosikymmenen lopulla jouduttiin korottamaan kassan jäsenmaksua tilapäisesti puolen vuoden ajalta. Tällä vältyttiin tappiolliselta tilinpäätökseltä.

Avustuskassojen Yhdistys perusti 1985 korvauslautakunnan ratkaisemaan kassan ja edunsaajan välisiä mahdollisia erimielisyyksiä.

Vuonna 1982 järjestettiin henkilökunnan työterveyshuolto.

Tällä vuosikymmenellä käytiin neuvotteluja Warkauden Lehden ja VarkaudenViikon henkilökuntien liittymisestä Varkauden sairauskassan jäseniksi. Tämä tapahtui lehtien aloitteesta ja jäi tuloksettomaksi.

Pitkäaikainen lainasuhde Eka-osuuskunnan kanssa päättyi 1987 ja vielä samana vuonna aloitettiin neuvottelut Varkauden Osuuspankin kanssa varojen uudelleen sijoittamisesta. Neuvottelujen tuloksena syntyi sopimus, joka on voimassa ainakin toistaiseksi.

1989 kassan toimisto joutui murron kohteeksi ja sen vuoksi sinne hankittiin hälytysjärjestelmä.

ANSIOMERKIT

Avustuskassojen ansiomerkin ovat saaneet:

  kultainen merkki Pirkko Lappalainen 1988
    Aili Nuutinen 1988
  hopeinen merkki Aila Smolander 1988
    Erkki Skonbäck 1988
    Heikki Pitkänen 1988

Keskuskauppakamarin ansiomerkin ovat saaneet:

  kultainen merkki Pirkko Lappalainen 1983
  hopeinen merkki Pirkko Lappalainen 1971

VARKAUDEN SAIRAUSKASSAN EDUSTUS

Avustuskassojen yhdistyksen valtuustossa ovat toimineet seuraavat kassan jäsenet:

Tahvo Pirhonen                     vv. 1955-1967

Väinö Nieminen                     vv. 1968-1981

Heikki Pitkänen                     vv. 1982-1987

Kari Pitkänen                         vv. 1988-1991

POIMINTOJA MERKITTÄVIMMISTÄ SÄÄNTÖMUUTOKSISTA

Varkauden Sairauskassan aloittaessa toimintansa vuonna 1891 ei Suomessa ollut voimassa vapaaehtoista sairauskassatoimintaa säätelevää lakia. Lupa toiminnan alittamiseen haettiin ja saatiin Kuopion läänin venäläiseltä kuvernööriltä. Samalla hyväksyttiin lupa-anomuksen mukana toimitettu sääntöehdotus.

“Armollinen työntekijäin apukassoja koskeva asetus” annettiin vuonna 1897. Tällöin muutettiin kassan korvausperusteita niin, että korvattaviksi tulivat myös tehtailla tapaturmaisesti loukkaantuneiden sairauskulut. 1940-luvulla voimaan tullut työntekijäin tapaturmavakuutuslaki poisti lopullisesti työtapaturmien aiheuttamat korvaukset kassalta.

Kassan nimessä on sadan vuoden aikana tapahtunut muutoksia. Ensimmäinen nimi oli Varkauden tehtaan sairas- ja hautausapukassa. 1950-luvulla tapahtuneessa muutoksessa nimessä oleva “sairas” sana muutettiin sanaksi sairaus. Seuraavalla vuosikymmenellä nimi lyheni Varkauden sairaus- ja hautausavustuskassaksi ja viimeisimmässä muutoksessa se vaihtui nimeksi Varkauden sairauskassa, joka on myös nykynimi.

Sääntöjen mukaan ovat korvausten piiriin tulleet kaikki Varkauden tehtaille työhön otetut työntekijät. Jäsenyyden pakollisuus on sisältynyt A. Ahlström Osakeyhtiön työsääntöihin. Kuukausipalkkaiset ovat voineet hakea jäsenyyttä ja alkuaikoina myös hoitaa itse jäsenmaksunsa, kun työntekijäin jäsenmaksut on alusta saakka pidättänyt työnantaja suoraan palkasta. Nykyisin myös kuukausipalkkaisten kohdalla on sama käytäntö.

Paikkakunnalla asuvilla oli oikeus säilyttää kassan jäsenyys vielä työstä eroamisensa jälkeenkin, jos anoi jäsenyyden jatkumista määräaikana ja suoritti jäsenmaksunsa kassalle. Nykyisten sähköisten tiedonsiirto- ja pankkipalvelujen ansiosta voivat eläkkeelle siirtyneet kassan pitkäaikaiset jäsenet säilyttää jäsenyytensä muuallakin Suomessa asuessaan, jos jäsenyys on kestänyt vähintään 10 vuotta.

Alusta saakka on kassan säännöissä ollut pykälä, jonka mukaan jäsenellä, joka eroaa tai erotetaan kassan jäsenyydestä, ei ole oikeutta saada takaisin maksamiaan jäsenmaksuja.

Alkuaikoina sääntöihin sisältyi määräys siitä, että joissakin tapauksissa oli eronneen jäsenen oikeudenomistajilla mahdollisuus saada hautausapua, jos kuolemantapaus ja jäsenyysajan pituus täyttivät sääntöjen vaatimat määräajat. Tältä osin ovat säännöt muuttuneet aikojen mukana ja nykyisin eronneen jäsenen oikeudet päättyvät eroamistapahtumaan.

Jäsenmaksujen määräytymistapoja on ollut useita. Perustamisen aikana maksu oli yksi penni jokaiselta saadulta palkkamarkalta. Myöhemmin perittiin miehiltä, naisilta ja eläkeläisiltä erisuuruiset markkamääräiset maksut. 1940-luvulla maksu oli jälleen prosenttipohjainen ja sen suuruus oli 0,8 %:sta 1,6 %:iin jäsenen liittymisiän mukaan. Vuonna 1965 voimassa olleiden sääntöjen mukaan maksu oli 500 mk/kk:ssa ansainneilta 4 mk/kk:ssa 700 mk/kk:ssa ansainneilla 8 mk/kk:ssa. Nykyinen jäsenmaksu on 1,25 % palkasta tai eläkkeestä (v. 1991). Alimmasta eläkeläisiltä perittävästä maksusta päätetään kassan marraskuun kokouksessa.

Korvausten osalta ovat merkittävimmät muutokset. Alussa korvattiin sairauden aiheuttamat kulut (lääkärinpalkkiot, sairaalahoito ja lääkkeet) kulloinkin voimassa olevien sääntöjen mukaisesti, sekä kuoleman jälkeen omaisille hautausavustus. 1940-luvulla tuli uutena korvausmuotona äitiysavustus ja 1950-luvulla lisäksi korvaukset sidosten, laitteiden ja myös hammasproteesin hankinnasta aiheutuneet kulut, jos hampaiden menetys johtui tapaturmasta. Hautausavustus oli melko pitkään riippuvainen jäsenyyden kestoajasta. Hautausavustus on nykyisin kaikille samansuuruinen. Lisäksi nykyisin korvauksiin kuuluvat määrärahan mukaiset korvaukset silmälasien hankinnasta ja hampaiden hoidosta.

Päivärahaa on sairauden vuoksi työansionsa menettäneille maksettu aina näihin päiviin saakka. Päivärahan osuus on sairausvakuutuslain voimaantulosta alkaen koko ajan pienentynyt ja näyttää siltä, että päiväraha on kokonaan poistumassa kassan korvauksista.

Tämän vuoden alusta (1990) on säännöistä poistettu pykälästä 11 kohta, joka kuului seuraavasti: “Kassan myöntämiä korvauksia ei voida ulosmitata”. Uuden lain mukaan ne ovat ulosmittauskelpoisia.

Koko kassan toiminnan ajan on säännöissä ollut selvät määräykset siitä, milloin jäsen ei ole oikeutettu kassan korvauksiin. Ne ovat säilyneet monissa sääntömuutoksissa ja niitä on nykysäännöissäkin.

Sellaisia ovat mm. seuraavat:  “sairausavustusta älköön suoritettako, jos tapaturma tai sairaus on hakijan tahallaan aiheuttama, “jos sairaus tai tapaturma on aiheutunut kevytmielisestä tai huonosta elämästä, taikka väkijuomien väärinkäytöstä.” Nykysäännöissä rajoitukset on kirjattu sääntöjen 15-19 pykäliin.

Kassan hallituksen jäsenmäärä on vaihdellut suuresti. Ensimmäisinä vuosina oli hallituksen jäseniä kuudesta seitsemään ja toimintakausi oli vuoden mittainen. Suurimmillaan jäsenten määrä oli 18. Nykyisin hallituksen jäsenten lukumäärä on kuusi ja toimikauden pituus kolme vuotta.

Suuria sääntömuutoksia on ollut muutamia. Ensimmäinen oli 1897 jolloin annettiin ensimmäinen avustuskassojen toimintaa koskeva asetus. Vuonna 1942 tuli voimaan uusi avustuskassalaki ja säännöt jouduttiin uusimaan ja ajankohtaistamaan sekä kielellisesti että sääntöteknisesti siirtämään joitakin pykäliä kohtiin, joihin ne paremmin soveltuivat. 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki aiheutti tarkistuksia kassan säännöissä mm. korvausten osalta. Viimeisen suuri sääntömuutos tapahtui 1981, jolloin säännöt uusittiin Avustuskassojen yhdistyksen lähettämien mallisääntöjen mukaisiksi paikallisesti soveltaen. Vain kerran on sääntömuutosehdotus jätetty hyväksymättä. Tämä tapahtui 1931, jolloin kaksi kassan jäsentä oli merkityttänyt eriävän mielipiteensä kassankokouksen pöytäkirjaan. Kuopion lääninhallitus oli pyytänyt lausunnon sosiaaliministeriön vakuutustoimistolta ja saamansa lausunnon perusteella nähnyt aiheelliseksi hylätä muutoshakemuksen. Myöhemmin samana vuonna tehty uusi muutoshakemus sitten hyväksyttiin.

VARKAUDEN SAIRAUSKASSAN PUHEENJOHTAJAT

  Augustinus Henriksson 1891-1900  
  V.A Silvennoinen 1901-1909   x)
  Taav. Ryhänen 1910   x)
  Aug. Holopainen 1910-1911   x)
  ei vahvistusta puheenjohtajuudesta 1912-1914  
  Alfons Häggman 1915-1916   x)
  Evert Pulliainen 1919-1921  
  Taavetti Väisänen 1922-1923  
  Platon Eronen 1924-1934 ja 1936
  Axel Särmänen 1935  
  Lauri Turunen 1937-1942  
  Nestor Mankki 1943-1947  
  Tahvo Pirhonen 1948-1967  
  Väinö Nieminen 1968-1980  
  Eino Soininen 1981  
  Heikki Pitkänen 1982-1987  
  Kauko Vänttinen 1988-1990  
  Erkki Skonbäck 1991-  

x) allekirjoituksissa nimi vahvistettu merkinnällä “puheenjohtaja”.

Asiakirjoja ovat allekirjoittaneet myös seuraavat 1910-1916 Taav. Ryhänen, Ivar Törnroth ja Ellen Nyberg

TÄYDET SATA VUOTTA

Varkauden sairauskassan toiminnan perustarkoitus on ollut koko tämän sadan vuoden ajan muuttumaton ja toteuttanut ensimmäisten sääntöjen ensimmäisen pykälän näin kuuluvaa määräystä: “Kassan tarkoituksena on hankkia työntekijöille Warkauden tehtaalla taloudellista apua sairauden sattuessa sekä hautausapua kuolemantapauksen johdosta.”

Sääntöjä on sadan vuoden aikana jouduttu usein muuttamaan ja ajankohtaistamaan mutta kassatoiminnan perustarkoitus on pysynyt muuttumattomana. Tärkeimmät muutokset on jouduttu tekemään julkishallinnon kehittämän sosiaaliturvan parannusten vuoksi. Tällainen oli esim. 1964 voimaan tullut sairausvakuutuslaki, jolloin kassan jäsenten itse maksamia lisäetuuksia muutettiin koskemaan sellaisia sairauskulukorvauksia, joita ei uuden sairausvakuutuslain mukaan korvattu. Toteutetun verouudistuksen seurauksena eivät jäsenten maksamat kassan jäsenmaksut ole enää verovähennyskelpoisia. Tämän muutoksen vaikutukset ovat vähäisimmät pienintä tuloa saavien jäsenten kohdalla. Nykyisin kassa toimii vuonna 1942 voimaan tulleen avustuskassalain säädösten mukaisesti. Tulevaa toimintaa on tätä kirjoitettaessa mahdotonta ennustaa. Muutoksia saattaa aiheuttaa eduskunnalle mahdollisesti jätettävän uuden avustuskassalakiehdotuksen eduskunnassa saama lopullinen muoto. On selvää, että tulevaisuus tuo uusia haasteita ja muutostarpeita. Niin on tapahtunut ennekin ja toiminta on aina sopeutettu niiden mukaan kuitenkin kassan jäsenten etuja ensisijaisesti silmälläpitäen.

Varkaudessa marraskuun 30. päivänä 1990

VARKAUDEN SAIRAUSKASSAN HALLITUS

 

Lähteet:

Varkauden sairauskassan arkisto; pöytäkirjat, toimintakertomukset ja aikaisemmat historiikit